Historia

Perustaminen

Tapanilan Erä on perustettu vuonna 1933. Aluksi toiminta alkoi nimellä Voimistelu- ja Urheiluseura Erä. Myöhemmin 50-luvulla seuran nimeksi muutettiin Tapanilan Erä. Erä on ollut aina tunnettu Helsingissä suurena moniurheiluseurana, jossa lajeja on lähes laidasta laitaan.

Salibandy tuli Erän lajivalikoimaan vuonna 1990, lajin ollessa silloin viiden vuoden iässä, kun Salibandyliitto oli Suomeen perustettu 1985. Salibandyn Erään toivat Yrjö "Ykä" Kokljuschkin, Mika Kirvesmäki ja Markku "Ransu" Rantala, joista ensin mainittu vaikuttaa nykyään salibandyseura Tikkurilan Tiikereiden puheenjohtajana. Rantala puolestaan on jaoston perustajajäsenistä ainoa, joka edelleen on toiminnassa mukana niin johtokunnassa kuin valmentajanakin. Salibandyjaoston virallinen perustamispäivä on 8.3.1990, jolloin emoseuran johtokunta on päättänyt perustaa Erään B-jaostona toimivan salibandyjaoston. Silloinen Erän toiminnanjohtaja liikuntaneuvos Leo Jokela halusi seuraan joukkuelajin, joka voisi tuoda seuraan kilpailumenestystä.

Ensimmäiset vuodet

Ykä, Mika ja Ransu toivat Erään miesten joukkueen nimeltä Lemon, joka ensimmäisenä kautenaan 1990-91 pelasi Erän nimellä miesten I-divisioonassa. Kesällä 1991 alkoi laajeneminen muiltakin osin vilkastua, sillä Synkkä Uhman naisten joukkue siirtyi Erään, josta tuli naisten edustusjoukkue. Lisäksi SC Dalmacin naisjoukkueesta tuli Erä II. Molemmat pelasivat naisten SM-sarjassa. Tästä syystä 11.8.1991 Erään perustettiinkin ensimmäinen salibandyn A-jaosto eli naisten salibandyjaosto.

Ensimmäisen A-jaoston puheenjohtajana toimi Tarja Rautio. Kaudelle 91-92 mukaan tuli myös tyttö- ja poikajoukkueita. Tyttöjoukkueet toimivat naisjaoston alaisuudessa ja poikajoukkueilla oli oma B-jaosto: poikien salibandyjaosto. Kyseisellä kaudella perustettiin myös naisten Erä III, josta oli tuleva Suomen menestynein naissalibandyjoukkue. Sarjatasona ensimmäisenä kautena oli I-divisioona.

Heti alkuun seura sai menestystä, kun naiset voittivat Suomen mestaruuden ensimmäisellä kaudellaan. Loppuottelussa 28.3.1992 Markku Rantalan ja Risto Kauppisen valmentamat naiset voittivat m/s ICS:n joukkueen lukemin 5-1. Samana kevään A-tytöt veivät myös ensimmäisen tyttöjen mestaruudesta pelatun tittelin. D-pojat saavuttivat myös hopeaa.

Seuraavan kauden 92-93 puolessa välissä ennen vuodenvaihdetta valmistuikin sitten legendaarinen Mosahalli Tapanilaan. Kuplahalli palveli eräläisiä kunniakkaasti vuodesta toiseen ja on ollut yksi merkittävä tekijä Erän saavutusten takana. Kesällä 2001 halli purettiin, kahdeksan ja puolen vuoden palvelusten jälkeen. Paikalle alkoi uuden ja kiinteän hallin rakentaminen, johon tuli kaksi salibandykenttää. Uusi Mosahalli valmistui kesällä 2002.

Merkittävä jaostojen yhdistyminen

Kaudella 93-94 tapahtui merkittävin muutos, jolloin varsinainen nykyinen salibandyjaosto syntyi. 24.11.1993 kaikki kolme jaostoa, eli naisten salibandyjaosto, miesten salibandyjaosto ja poikien salibandyjaosto, yhdistyivät yhdeksi yhteiseksi salibandyjaostoksi, joka alkoi toimimaan seurassa A-jaostona eli lähes täysin itsenäisenä lajijaostona. Ensimmäisenä puheenjohtajana aloitti Mika Hilska.

23.8.1994 puheenjohtajaksi valittiin Pekka Mukkala, joka toimi myös varapuheenjohtana kansainvälisessä salibandyliitossa, IFF:ssä. Kausi 94-95 olikin sitten Erän historian menestyksekkäin. Mestaruuden saavuttivat naiset (Erä I), B1-tytöt, C1-tytöt ja D-tytöt. SM-hopeaa saivat A-tytöt, B2-tytöt ja E-pojat. Pronssia saivat naiset (Erä III), A-pojat ja C2-tytöt. Yhteensä SM-mitaleja tuli siis 10 kappaletta. Lisäksi miehet, joita valmensi Risto Kauppinen, oli salibandyliigassa sijalla 5. – pudoten tosin heti puolivälierissä Josballe. Kauden päätteeksi pelattiin salibandyn miesten EM-kilpailut Sveitsissä, jossa Erää Suomen maajoukkueessa edusti Juha Niinikoski ja tuliaisena oli Euroopan Mestaruus.

90 -luvun lopun tapahtumat

Keväällä –95 alkoi Erä III:sen eli Keppanan mitaliputki, kun ensimmäisenä tuli pronssia. Kahtena seuraavana kautena tuli Suomen Mestaruus ja sen jälkeen kaksi hopeaa ja kaudella 99-00 taas Suomen Mestaruus ja kaupanpäälle historiallinen Tripla, kun Eurooppa Cupin –voitto ja Suomen Cupin –voittokin tulivat Tapanilaan. Keppanan toisena toimivuotena taustalla aloitti toimintansa "Ransu" Rantala, joka on siitä asti toiminut joukkueen mukana.

28.8.96 Mukkala jäi pois jaoston johtokunnasta ja Mika Hilska jatkoi vajaan vuoden vt. puheenjohtajana, kunnes 21.4.97 aloitti puheenjohtaja Timo Laivaara. Työntekijöitä jaostolla oli aluksi työllistettynä Lea Sellman (nyk. Aaltonen) ja hänen jälkeensä Minna Lönnqvist. Lisäksi jaoston taloudenhoitajana 90-luvulla toimi pitkään Airi Viljamaa. Heidän jälkeensä Mika "Hilu" Hilska pyöritti toimistorutiineja useamman vuoden oman toimensa ohella. Keväällä 1999 aloitti Jari Oksanen toimistossa osa-aikaisena työntekijänä ja myöhemmin nimikkeellä lajipäällikkö.

2000-luvun tapahtumat

2000-luvulla salibandyn harrastajamäärät ovat kasvoivat jatkuvasti ja kilpailu kiristyi entisestään. Lajin suosion kasvaessa myös Erä piti itsensä kilpajuoksussa mukana. Salibandyjaoston jäsenmäärä kasvoi tasaisesti, joukkuemäärä nousi ja kerhotoiminta (salibandykoulut) oli vireää.

2000-luvulle tultaessa Erän miehet olivat saaneet hilattua itsensä takaisin I-divisioonaan ja hissiliike oli tarkoitus pysäyttää. Tässä onnistuttiinkin ja koko vuosikymmen on ollut nousujohteista Erän miehille. Joukkue nousi liigaan keväällä 2003. Kolmen liigavuoden jälkeen Erä nousi vihdoin ja viimein miehissäkin lajin huipulle voitettuaan neljäntenä liigakautena 2006-2007 SM-pronssia. Samalla saatettiin romukoppaan vuodelta 1995 ollut miesten joukkueen paras liigakausi. Ensimmäistä SM-pronssia onkin seurannut jo useampikin menestyksekäs kausi, sillä 2007-2008 miehet ottivat toisen peräkkäisen pronssin ja 2008-2009 saavutus kirkaistui SM-hopeaan. Vuosina 2007 ja 2009 miesten edustusjoukkue on voittanut Suomen Cupin ja 2009 keväällä peräti EuroCup-hopeaa.

Miesten joukkueen menestyksen takana oli pitkälti poikapuolen loistava juniorityö, joka näkyi aluksi juniorimestaruuksina. Kaudella 2001-2002 Erä nappasi peräti viisi juniorimestaruutta, joka oli huikea saavutus evakkokautena, kun uutta Mosahallia rakennettiin ja joukkueet harjoittelivat ympäri Helsingin eri halleissa. Samasta kaudeta alkoi poikien 85-ikäluokan huikea neljän kauden kultamitaliputki, joka huipentui kevään 2005 A-poikien mestaruuteen.

Menestystä Erällä on tullut tasaisesti joka kausi, mutta joukkoon mahtui yksi laiha mestaruusvuosi, sillä kauden 2005-2006 päätteeksi yksikään joukkue ei juhlinut mestaruutta. Tämä viimeistään herätti seura-aktiivit toteamaan, että tärkeä avain seuralle on jatkuva kehittyminen. 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen lopulla seuran sisäisesti tehtiin paljon uudistuksia, joiden avulla toiminnan laatua pyrittiin kehittämään ja tarjoamaan toimintaa laadukkaimpana salibandyseurana, mitä Suomesta löytyy.

Lajipäällikkö Oksasen lisäksi tänä päivänä jaostolla on työntekijöinään valmennuspäällikkö Jukka Lehto ja valmennuskoordinaattori Ville Turunen. Jaoston puheenjohtajan nuija vaihtui vuonna 2007, kun Timo Laivaara vetäytyi "eläkkeelle" kymmenen vuoden puheenjohtajuuden jälkeen ja hänet nimitettiin kunniapuheenjohtajaksi. Uutena puheenjohtajana on toiminut vuoden 2008 alusta Jari Mäki-Arvela.

Kausi 2006-2007

Kausi 2006-2007 jää Erän historiaan, ei pelkästään miesten historiallisen pronssin vuoksi, vaan myös naisten tuplamestaruuden johdosta (SM-kulta ja Suomen Cupin voitto). Suomen mestaruuden nappasi myös C-tytöt ja himmeämpiä mitaleja tuli yhteensä 3 kpl. Lisäksi kyseisen kauden aikana Erän jäsenmäärä ylitti 1000. jäsenen rajapyykin ja joukkueita eri sarjoissa oli peräti 35 kpl, salibandykouluryhmien määrän ollessa 20.


Kausi 2007-2008

Kaudella 2007-2008 Erä saavutti SM-mitaleissa värisuoran, kun B-tytöt ottivat kultaa, C93-pojat hopeaa ja miesten liigajoukkue pronssia. Toisen peräkkäisen pronssin lisäksi miehet nappasivat Suomen Cupin mestaruuden ja saavuttivat sitä kautta tien EuroFloorballCupin karsintoihin.

Kausi 2008-2009

Kauden 2008-2009 päätteeksi Erän poikajuniorit palasivat kultakantaan, kun C94-pojat juhlivat kauden päätteeksi SM-kultaa. Miesten liigajoukkue jatkoi mitaliputkeaan ja taistelivat tiensä SM-finaaleihin, joissa SSV kuitenkin vei ja Erä tyytyi hopeaan. Lisäksi B-pojat pelasivat finaaleissa, mutta Oilers oli kahdella voitolla parempi ja vie kullan. Naisten edustusjoukkue tippui naisten liigasta 1. divisioonaan ensimmäistä kertaa 17 vuoteen. MM-kultaa pääsi juhlimaan Erästä maalivahti Jani Naumanen.

Kausi 2009-2010

Kaudella 2009-2010 junioreissa Suomen mestaruuden voitti C95-pojat. Edellisen vuoden mestarit, C94-pojat joutuivat tyytymään tällä kerralla hopealle. Pronssiset mitalit nappasivat B-tytöt. Naisten edustusjoukkue kuittasi edellisen vuoden tippumisen nousten takaisin liigaan voittamalla karsinnat puhtaasti 3-0. Miesten edustusjoukkueen kausi oli monellakin tapaa huipentua jopa triplaan ja sisälsi runsaasti dramaattisia vaiheita. Eurooppa Cupissa miehet johtivat finaalia SSV:tä vastaan parhaimmillaan jo 4-1, mutta lopulta hävisivät kullan 5-6 jatkoajalla. Miehet palasivat voittokantaan Suomen Cupin finaalissa voittamalla Kooveen finaalissa 9-5 ja jatkoivat voittokulkuaan voittamalla Salibandyliigan runkosarjan. Miehet selviytyivät aina SM-finaaleihin saakka jo toista kertaa peräkkäin, jotka etenivät tasatahtiin paikallisvastustaja SSV:tä vastaan aina viidennen pelin rangaistuslaukauskilpailuun saakka, jossa SSV oli vahvempi ja vei SM-kullan.

Kausi 2010-2011

Kausi 2010-2011 oli välivuosi Suomen mestaruuksissa seurassa. SM-finaaleja pelasivat niin A-pojat, kuin B-tytötkin, mutta joutuivat tyytymään hopeaan. Pronssia voitti B-pojat. Miehet osallistuivat elokuussa Euroopan Cupin karsintaan Mosahallissa Ruotsin ykkösseuraa Storvretaa ja Sveitsiläistä Tigers Lagnauta vastaan. Kun molemmat voittivat Lagnaun samoin lukemin, Suomi-Ruotsi -ottelun voittaja jatkoi Eurooppa Cupiin. Peli oli yksi huikeimmista Mosalla nähdyistä ja päättyi lopulta tasan 4-4. Kansaivälisen liiton sääntöjen mukaan mentiin arvontaan, jossa kahden salibandypallon sisään laitettiin joukkueiden nimet. Storvretan pallo nousi arvontakorista ja joukkue jatkoi aina Eurooppa Cupin mestaruuteen saakka Erän jäädessä rannalle. Miesten ja naisten edustusten kausi päättyi lopulta puolivälieriin SPV:tä ja OLSia vastaan ja samalla miesten mitaliputki katkesi. Mestaruutta juhli kuitenkin neljä Eräläistä pelaajaa Miesten MM-kullan muodossa: Jani Naumanen, Jani Kukkola, Mika Moilanen ja Markus Bollström.

Kausi 2011-2012

Kauden 2011-2012 alussa nähtiin toimistolla muutoksia, kun Valmennuspäällikkö Jukka Lehto lähti toisiin hommiin ja Miesten liigajoukkueen valmentaja Joonas Naava tuli seuraan kokopäivätoimiseksi valmennuspäälliköksi ja Mika Saari urheiluvalmennuksen koordinaattoriksi. Oppisopimusopiskelijoita oli tällä kaudella toimistolla neljä kappaletta ja salibandyjaostossa lähes 1200 jäsentä.

Menestyksen osalta seura palasi Suomen mestaruuskantaan, kun edellisenä vuonna aluemestaruuden voittanut C97 voitti näytöstyyliin Suomen mestaruuden häviten kaudella vain yhden pelin. Joukue voitti myös kovatasoisen Storvreta-Cupin jouluna. Muista juniorijoukkueista C94- ja C96-pojat pelasivat pronssiottelussa, mutta hävisivät vastustajilleen jääden ilman mitalia. Miesten edustusjoukkue oli siirtynyt Teemu Kalinaisen aikakaudelle, Petteri Bergmanin 10 vuoden valmennustaipaleen jälkeen. Joukkue juhli Suomen cupin voittoa välivuoden jälkeen kaatamalla Classicin finaalissa selvin numeroin. Salibandyliigassa tie katkesi puolivälierissä tuttua vastustajaa, SSV:tä vastaan. Naisten edustusjoukkue tippui myös puolivälierissä, finaalijoukkue SB-Prolle.

Kausi 2012-2013

Kausi 2012-13 oli jälleen yksi seuran kaikkien aikojen menestyksekkäimmistä. Poikien puolella peräti kolme joukkuetta oli SM-finaaleissa, mestaruuden voittivat A-pojat ja C97-pojat. Lisäksi kolme joukkuetta pojissa oli aluemitaleilla. A-poikien finaalisarja OLSia vastaan huipentui viidenteen ja ratkaisevaan finaaliin, jolloin Mosahalliin tunki ennätysyleisö, 671 katsojaa näkemään Erän mestaruusjuhlat. Jos edellisellä kaudella C97 oli sarjansa ylivoimainen voittaja, ei tämä kausi jäänyt ainakaan heikommaksi. Joukkue iski 14 peliin 230 maalia runkosarjassa ja voitti runkosarjan ohella kaikki pudotuspelinsä, sekä Mestarien Cupin ja Storvreta Cupin häviämättä peliäkään. C98-pojat joutuivat taipumaan finaalissa Blackbirdsille. Miesten edustusjoukkue taipui puolivälierissä Classicille 2-3 ja naiset pistivät tulevan naisten mestarin Classicin tiukoille puolivälierissä.

Seurassa ajettiin kaudelle 2012-13 läpi rakenneuudistus ja seuraan palkattiin ikäluokkavalmentajat vastaamaan eri ikäryhmien toiminnasta. Valmennuksen laatua tehostettiin ja laadittiin yhteinen toimintatapa, Meidän tapa, sekä pelaajapolku pikkujuniorista aikuisiin. Salibandyjaostossa oli kauden päättyessä yli 1400 jäsentä, määrän kasvaessa edelleen. Tällä kaudella salibandyjaostossa laadittiin myös viisivuotisstrategia, jossa on kovat tavoitteet eri osa-alueille edustusjoukkueiden, juniorien, olosuhteiden ja markkinoinnin suhteen. Vuonna 2013 Erä on Suomen suurin ja menestyksekkäin salibandyseura, joka kasvaa edelleen kovaa vauhtia ja haluaa panostaa toiminnan laatuun ja tarjota maailman laadukkainta salibandytoimintaa kolmella teemalla: Laatu, yhteisö ja intohimo.

Kausi 2013-2014

Kausi 2013-2014 jatkoi edellisen kauden tapaan poikajuniorien menestysputkea. Erästä selvisi ennätysmäärä joukkueita eri ikäluokkien SM-sarjoihin, kun kaikkien SM-ikäluokkien (A-, B-, C1-, C2-pojat, B- ja C-tytöt) edustusjoukkueet selvisivät SM-sarjoihin, mutta mukaan pääsivät karsintojen kautta myös B ja C99 Siniset kilpajoukkueet. Menestys oli myös vahvaa. Neljässä poikien sarjassa kolme Erän joukkuetta voitti oman runkosarjansa ja C98 edustusjoukkuekin jäi vain täpärästi toiseksi. Tytöissä B-tytöt jäivät täpärästi ulos pudotuspeleistä, mutta C-tytöt pääsivät kuuden joukkueen playoffpeleihin, häviten kiihkeissä peleissä finaaliin edenneelle PSS:lle voitoin 0-2.

Pojista neljä joukkuetta pelasi keväällä välierissä, eli Suomen neljän parhaan joukkueen joukossa, näistä SM-kultaa nappasivat suvereeneilla esityksillä B-pojat ja C99 edustusjoukkue. B-pojissa pelannut 97-ikäluokka otti näin jo kolmanne peräkkäisen kultansa ja C99 jatkoi edellisen kauden aluemestaruutta Suomen mestaruudella. A-pojat jäi niukasti viidennessä pelissä ulos finaalista, mutta voitti pronssia. C98 hävisi niukasti pronssipelin ja näin jäi ilman mitalia tällä kertaa.

Pienemmissä junioreissa 02-ikäluokassa pelasi peräti kaksi Eräläistä joukkuetta aluefinaaliturnauksessa, näistä E02 Sudet ottivat aluepronssia. D00 edustusjoukkue jäi niukasti alueensa neljänneksi.

Miesten edustusjoukkue pelasi runkosarjassa itsensä kuudenneksi ja kohtasi puolivälierissä tulevan Suomen mestarin, Happeen Jyväskylästä. Sarja oli todella tiukka ja Erä pystyikin pistämään Happeen tiukimmalle kaikista pudotuspelijoukkueista. Sarja päättyi Jyväskylässä tiukasti 3-2 Happen voittoon. Naisten edustusjoukkue kohtasi myös tulevan mestarin, mutta ei pystynyt haastamaan SB Prota tällä kertaa. Erä Akatemia pelasi huikean kauden kakkosdivisioonassa. Joukkue selvisi Suomen Cupin pikkufinaaliin ja voitti sen tammikuussa ja selvitti sarjansa ja Divarikarsinnat puhtaalla pelillä nousten seuraavaksi kaudeksi Divariin.

Tapanilan Erä on salibandyssä saavuttanut mitaleja seuraavasti vuosina 1990-2015:

SM-Mitalit:

53 Suomen mestaruutta, SM-kultaa
32 SM-hopeaa
28 SM-pronssia
113 kpl SM-mitalien kokonaismäärä


SM-Mitalijakauma:
Pojat:
18 SM-kultaa
14 SM-hopeaa
10 SM-pronssia

Tytöt:
28 SM-kultaa
11 SM-hopeaa
12 SM-pronssia

Miehet:
2 SM-hopea
2 SM-pronssia

Naiset:
7 SM-kultaa
5 SM-hopeaa
2 SM-pronssi

Ikämiehet:
2 SM-pronssi

Yhteensä siis 113 SM-mitalia

Muut arvomitalit:

1 EC-kulta (naiset)
1 EC-hopea (miehet)
1 EC-pronssi (naistet)
7 Suomen Cup mestaruutta (miehet 2kpl, naiset 5kpl)
3 Suomen Cup hopeaa (naiset 3kpl)
11 Etelä-Suomen aluemestaruuskultaa
5 Etelä-Suomen aluemestaruushopea
14 Etelä-Suomen aluemestaruuspronssia